Joulukuun lumi tuli ja valitettavasti sulikin melko pian, mutta Jämillä riittää silti tekemistä – erilainen talvi mahdollistaa erilaiset aktiviteetit!
Joulupäivänä lähdimme perheen kanssa sulattelemaan kinkkua melontaretkelle Jämijärvelle kohti Jyllinjokea. Järven rantaan päästyämme totesimmekin selän olevan paikoitellen ohuen jään peitossa, mutta kun rantaan oli kerran tultu, ei luovuttaminen tullut kysymykseenkään. Testiin pääsivät kanoottien keulat jäänmurtajan ominaisuudessa. Ja kestiväthän ne! Toki välillä ilmassa lensivät lauseet ”Yllättävän hyvin sentin vahvuinen jää kestää kanoottia” ja ihmetys aiheesta ”Onko tässä mitään järkeä???”. Mutta toisaalta, olihan kokemus äärimmäisen hieno ja erilainen! Puolen järven selän ylittävästä jäätiköstä kun päästiin, virta alkoi viedä mukanaan. Loppuvuoden runsaat sateet ovat nostaneet veden pinnan korkealle, joten joen alkaessa ei tarvinnut juuri töitä tehdä. Täytyypä sanoa, että ennen en ole jouluna järvellä ollut melomassa – en ainakaan joutsenten kanssa, pajunkissoja ihaillen!
Tapaninpäivän myrskyjä ihailtiin sähköttömissä sisätiloissa, kynttilän valossa tunnelmoiden ja seuraavan päivän retkeen puuhellalla ohrapuuroa keitellen. Olin ostanut perheelleni elämyksellisen joululahjan, mielikuvissani lähtisimme tunnelmalliselle rekiretkelle Åfeltin Työhevosten saattelemana, isojen lumihiutaleiden leijailessa maahan. Lumen puuttuessa reki muuttui vankkureihin, mutta tunnelma säilyi! Yllätystä odottavat lapset olivat silmät teelautasen kokoisina nähdessään komean kaksikon, työhevosparina toimivan Tertun ja Diktuksen kaartavan vankkureineen kotipihaamme. Mukaan vankkureihin pakattiin perhe, koira ja korillinen eväitä. Matka kohti Koivistonvadin laavua oli valmis alkamaan! Laavulla tytöt pääsivät sytyttämään nuotion ja vatsat saatiin täytettyä kuumalla puurolla sekä glögillä. Parasta huvia taukopaikalla tuntui kuintenkin olevan laavun katolle kiipeäminen ja alas liukuminen. Toimitus pahoittelee lasten vanhemmille kuraisina palautetuista lapsista! =) Paluumatkalla päästiin näkemään, kuinka paikallinen ”hevohmiäh” vaihtaa kauramoottoreille vaihteen isompaan, pieni vihellys ja ravi muuttui laukaksi. Toinen vihellys ja laukka kasvatti vauhtiaan. Liinaharjojen liehutessa, lasten kiljuessa innosta, muorin pitäessä lakista kiinni kaarsimme takaisin kotipihaan! Ehdottomasti suositeltava, erilainen lahja, joka ei ole säästä kiinni!
Tänään Jämillä vietetään päivää vielä plussan puolella, mutta ennusteen mukaan uuden vuoden aattona pakkaskelien pitäisi taas alkaa. On aika kaivaa potkukelkat, retkiluistimet ja turvavälineet kaapista ja ehkä jo ensi viikon lopulla pääsee nautiskelemaan aurinkoisista pakkaspäivistä järven jäälle – turvallisuutta noudattaen ja jään paksuuden tarkastaen!
Elämyksellisiä loppuvuoden päiviä ja hyvää vuotta 2012 kaikille lukijoillemme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti