Flag Hunt – näin löysin kauan kadoksissa olleen sisäisen suunnistajani!

Jämin ohjelmistoon saatiin tänä syksynä uusi tuote – Flag Hunt. Totta kai tuotetta asiakkaille myyvinä tahoina, lähdimme tutustumaan peliin, jotta osaamme sitä oikealla tavalla kaupata eteen päin. Kirjallisesti tästä uudesta ohjelmapalvelusta luettuani, en ehkä päässyt peliin ihan vielä sisälle, joten mielenkiinnolla odottelin luentoa ja käytännön harjoituksia.

Oma aamuni alkoi tuolloin maukkaalla aamiaisella finrex-kupillisen muodossa. Syysflunssa oli saanut tukevan otteen olemuksestani. Dedä dukkoiseda ja pahasti yskivänä päätin, että lähden mukaan ainoastaan teoreettiseen koulutukseen. Ulkoiluvarusteet saivat jäädä odottamaan aikaa parempaa, joten kaulahuivi tiukasti kaulaan ja luennolle!

Aarretta nostamassa

Jo pelin kehittäjien kerronnan aikana innostus heräsi – tämähän kuulostaa mielenkiintoiselle! Lyhyesti tiivistettynä peli yhdistää käytännössä ulkoilun ilot sekä uusimman teknologian. Pelissä pitää olla vähintään kaksi joukkuetta, joista molemmista joukkueista yksi henkilö jää sisätiloihin komentokeskukseen toimimaan joukkueen muiden jäsenten ohjaajana. Näin ollen minäkin toipilaana pääsin osallistumaan peliin ilman fyysistä rasitusta. Muut joukkueen jäsenet lähtivät ulos merkitylle alueelle etsimään virtuaalilippuja, joiden koordinaatit lähetin heille kännyköihin. Kännykän näytölle tulee ilmansuunta, johon pelaajan tulee lähteä sekä metrimäärä virtuaalilipun ja pelaajan välillä. Jokaisella joukkueen jäsenellä on mukanaan myös kompassi, josta voi katsoa ilmansuunnan minkä taasen kännykkä ilmoittaa. Joukkueen tavoitteena on kerätä mahdollisimman monta lippua, jonka mukaan tulee pisteitä. Lisämaustetta peliin tuovat sattumanvaraisesti alueelle ilmestyvät aarteet sekä toisen joukkueen asettamat ansat.

Tiedostan olevani kilpailuhenkinen ihminen, mutta toki yllätys oli, että oma sykkeeni nousi äärimmäisen nopeasti peruslukemista kahteensataan, kun naputtelin ohjeita lippujen sijainneista ja metelöin itsekseni, kuinka lähellä kukin vuorollaan jo lippuja sekä aarteita oli! Pelattu erä kesti 20 minuuttia, jonka jälkeen kokoonnuimme kaikki komentokeskukseen analysoimaan kuljettuja matkoja, jotka kaikki olivat nähtävissä tietokoneelta. Peliä voi seurata myös myöhemmin omilla tunnuksilla netistä, jos jälkipeleissä jää jotain epäselvyyksiä.

Vastustajan ansoittaminen

Päätimme pelata vielä toisen erän, jotta saamme kunnolla tuntumaa ja muutkin pääsevät koittamaan komentokeskuksella olemista. Lähdin siis myös itse etsimään lippuja, flunssasta huolimatta, toimistopäivään pillifarkuilla ja nahkasaappailla varustautuneena. Ilmoitin päättäväisesti kaikille, että itse etenisin ainoastaan kävellen, jotta kiputilani ei enää pahenisi. Kaikki oli ajatuksen tasolla ihan hyvin, kunnes kännykkääni ilmaantuivat ensimmäiset koordinaatit lipusta. Jokin ilmeisesti naksahti päässäni ja lähdin juoksemaan yksipiikkisillä piikkareillani kohti kännykän ilmoittamaa ilmansuuntaa, kunnes puhelin ilmoitti, että tavoittelemani lippu löytyi. Malttamattomana odotin komentokeskuksesta tulevaa uutta koordinaattia, jotta voisin taas sännätä uudelle virtuaalilipulleni. 20 minuutin juoksemisen jälkeen totesin unohtaneeni flunssani kokonaan. Pelin aikana innostuin kuin pikkulapsi, kun sattumalta osuin aarteen kohtaan ja koitin saada kaksi joukkueeni jäsentä samaan paikkaan. (Aarteen saa ainoastaan silloin, kun kolme joukkueen jäsentä on aarteen kohdalla. Tämä pitää vieläpä tehdä salaa, ettei naapurijoukkue tule nappaamaan aarretta nenän edestä.) Ansaan osuessani taas koin teini-ikäisen angstin, kun koko kännykkä meni hetkeksi pimeäksi, enkä päässyt mukaan peliin.

Lipulla

Tätä suomalaisten kehittelemää peliä voin suositella ihan jokaiselle! Pelissä voi edetä omaan tahtiin ja se vie mukanaan kuin huomaamatta. Peliä voi pelata kerrallaan 10-100 henkilöä. Tämä peli pitää itse kokea!