Ihanaa syksyä ja metsästä löytyvien raaka-aineiden iloa!

Metsän herkkuja

Parhaat kesän hetket ovat mielestäni elokuun loppupuolella – päivisin on lämmintä ja saa vielä nautiskella auringosta. Illat hämärtyvät aikaisemmin ja kynttilät tuovat lämmintä tunnelmaa. Metsälenkillä se kuitenkin viimeistään iskee, kun näkee ensimmäisen vahveron polun varressa, lopullinen sekoaminen syksystä! Tämä positiivinen hulluus jatkuu aina lumen tuloon saakka. Tosin myönnän monena vuonna tonkineeni suppilovahveroita vielä ensilumen altakin. Monet ovatkin löytäneet Jämin loma-asunnoista sopivan tukikohdan, josta on kätevä lähteä noukkimaan metsän sadot talteen.

 Tänä vuonna syksy on näyttänyt parhaat puolensa ja on tarjonnut herkkusuille oikean aarreaitan. Kuinka paljon herkullisia raaka-aineita luonnosta löytyykään! Meheviä mustikoita, punaisia puolukoita ja karpaloita sekä suussa sulavia sieniä on tarjolla niin paljon kuin metsässä liikkuva jaksaa kotiinsa kantaa. Lisäksi ruokapöytämme täyttyy lähialueiden metsästysseuroilta ostetuista riistatuotteista. Korsukylän menuissa maistellaan mm. riistakäristystä, pekoni-juustotäytteisiä hirvipihvejä sekä Jämin Rahtipalvissa teetettyä riistamakkaraa. Makynystyröille nautintoa tarjoavat myös Kyrösjärven kuhasta valmistetut kalaruoat ja loimutettu lohi sekä savumuikut. Kesällä kerätyt yrtit pääsevät esille salaateissa, ryskypotuissa ja lämpimien kasvisten mausteena. Maistuvan ruoan kruunaa tietenkin makoisa jälkiruoka, joista Korsun kävijöiden keskuudessa suosikiksi on noussut Konjakilla maustettu omenapaistos vaniljakastikkeen kera. Raikkaampana jälkiruokavaihtoehtona tarjolla on luomutyrneistä loihdittu pehmeä ja herkullinen vaahto.

Vinkkinä kotikokille on ohessa konjakilla maustetun omenapaistoksen ohje:

1. Laita essu eteen ja hymy huulille! Ruoanlaiton kuuluu olla kokeilevaa ja mukavaa.
2. Ota uuninkestävä vuoka ja voitele se.
3. Kuori omenat ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Maistele syksyn maukkaita hedelmiä! Parhaiten tähän ruokaan sopivat rakenteeltaan pehmeät, hieman happamat omenat. Älä kuitenkaan täytä vatsaasi pelkillä omenoilla, sillä lopputuloksellekin pitää jäädä tilaa! Täytä vuoka syömättäjääneillä omenasuikaleillla ja sekoita joukkoon hieman sokeria.
4. Sulata voi, sekoita kaurahiutaleiden kanssa ja lisää mausteeksi kanelia sekä fariinisokeria. Maista seosta! Maun tulee olla suuhun sopiva – mikä se sitten kenelläkin on! Happamien omenoiden kaverina seos saa olla kuitnekin melko makea. Levitä seos omenoiden päälle siten, että omenat ovat kauttaaltaan tasaisesti hiutaleiden peitossa.
5. Laita paistumaan 200 asteiseen uuniin (noin 20-25 min), kunnes paistoksen pinta on kauniin ruskea ja omenat ovat pehmenneet. Avaa konjakkipullo ja testaa laatu. Lisää pinnalle makusi mukaan konjakkia, anna hautua uunissa vielä noin 5 minuuttia.
6. Paistos tarjoillaan lämpöisenä kylmän vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Herkuttele!

Uutta tänä syksynä on kaikille avoin Korsukylän isänpäiväpöytä sunnuntaina 13.11. klo 13 alkaen. Tällöin tie isän sydämeen käy vatsan kautta ja tarjolla on lihapainotteinen Kanootinkaatajan ”Kasviskori”. Varausohjeet sekä menu löytyvät osoitteesta Isänpäivä 13.10.11 Korsukylässä

Runsaudensarvi

Lomahotelli Jämillä on päivittäin avoinna noutopöytä, josta löytyy kaksi pääruokavaihtoehtoa maukkaan salaattipöydän sekä jälkiruoan kera. Tarjolla on runsasta, konstailematonta kotiruokaa, jonka vahvistamana jaksaa varmasti lähteä pidemmällekin vaellukselle Soininharjun mahtaviin maisemiin! Kotiruoka-annoksia voi tilata myös kotiin tai työpaikalle kuusi kertaa viikossa lähtevän ateriapalvelun kautta. Myös hotellin vientimenut ovat uudistuneet syksyn korvalla, näitä herkkuja voi tilata esim. mökeille toimitettuna. Suosittelemme maistamaan Ilmailijan Ihastusta tai Eränkävijän suosikki-menua.

Tervetuloa mukaan makumatkalle – keräämään itse talven varalle syksyn satoa tai nauttimaan valmiin pöydän antimista!

Hummani hei ja joukko kypsän iän ylittäneitä heppatyttöjä

Luomajärven Hevoskievarilla alkoi tänä syksynä ratsastuksen alkeiskurssi ja niinhän siinä sitten kävi, että meidän työkaveriporukka (joukko hiukan iäkkäämpiä hevostyttöjä) innostui kokeilemaan tätä uutta harrastusta. Joukon vahvistukseksi mukaan lähti myös työkaverimme Sirpan kummityttö.

Ratsastuskokemusta meidän porukalla on tuskin nimeksikään, jollei hevoskokemukseksi lasketa ponin selässä istumista ja talutusratsastusta.

Aukusti ja Sanni

Ensimmäiselle tunnille lähdettiin kauhunsekaisissa tunnelmissa kämmenpohjat hikisinä. Erityisesti jännitti tallin massiivisimman asukin Ruotsinardenneri Aukustin selkään kipuaminen. Tällä karvaturvalla kun on elopainoa vaatimattomat 800 kiloa! Aika pian selvisi kuitenkin, että Aukusti on herrasmies henkeen ja vereen sekä lauhkea kuin lammas. Tutustuminen tallin muihinkin karvakorviin sujui mutkattomasti. Hevosnaiseksi oppiminen alkoi heti ensimmäisellä ratsastustunnilla. Suurin kiitos siitä kuuluu toki loistavalle opettajallemme Ninalle, jonka kärsivällisyys riittää kaikkiin tyhmiin ja vieläkin tyhmempiin kysymyksiin. Ninan johdolla kurssia on edetty meidän ryhmäläisten omaan tahtiin ja hallitusti ilman paniikkia.

Harjoittelua kieli keskellä suuta

Innostus tähän mahtavaan harrastukseen on kasvanut syksyn mittaan, samoin rohkeus käsitellä näitä suuria ja kauniita eläimiä. Viikon harjoitustuntia seuraa aina armoton spekulointi ja edellisen ratsastustunnin läpikäyminen. Tänä syksynä meidän toimistotyöntekijöiden selkä- ja pakaralihakset on taatusti laitettu kovalle koetukselle! Tätä harrastusta voi vain suositella lämpimästi kaikille. Myös yksittäisille maastoretkille pääsee aloittelijaporukassa. Esimerkiksi Metsäretki soveltuu jopa ensikertalaisille. Se on kestoltaan n. 1,5 tuntia ja puolivälissä retkeä pidetään evästauko laavulla. Mikäli uskallus ei riitä hevosenselkään kapuamiseen, voi matkasta nauttia myös kärrykyydissä.

Isoja ja pieniä hevosnaisia

 Harjoituksissa on nyt edetty raviharjoituksiin. Samoin olemme käyneet maastoretkellä ihailemassa syksyistä luontoa. Ennen joulua on luvassa vielä ainakin laukkaharjoittelua, ajoharjoittelua kieseillä, hevos-”psykologiaa” ja toivottavasti myös lisää maastolenkkejä. Joulu tuntuu lähestyvän liiankin nopeasti ja luulenpa, että porukkamme harrastus jatkuu myös kevätkaudella. Satoi tai paistoi (yleensä satoi), maanantai-illan hevostelu on varmasti meille jokaiselle yksi viikon tähtihetkistä!

Tallikissa Tiina seuraa tuntia

Flag Hunt – näin löysin kauan kadoksissa olleen sisäisen suunnistajani!

Jämin ohjelmistoon saatiin tänä syksynä uusi tuote – Flag Hunt. Totta kai tuotetta asiakkaille myyvinä tahoina, lähdimme tutustumaan peliin, jotta osaamme sitä oikealla tavalla kaupata eteen päin. Kirjallisesti tästä uudesta ohjelmapalvelusta luettuani, en ehkä päässyt peliin ihan vielä sisälle, joten mielenkiinnolla odottelin luentoa ja käytännön harjoituksia.

Oma aamuni alkoi tuolloin maukkaalla aamiaisella finrex-kupillisen muodossa. Syysflunssa oli saanut tukevan otteen olemuksestani. Dedä dukkoiseda ja pahasti yskivänä päätin, että lähden mukaan ainoastaan teoreettiseen koulutukseen. Ulkoiluvarusteet saivat jäädä odottamaan aikaa parempaa, joten kaulahuivi tiukasti kaulaan ja luennolle!

Aarretta nostamassa

Jo pelin kehittäjien kerronnan aikana innostus heräsi – tämähän kuulostaa mielenkiintoiselle! Lyhyesti tiivistettynä peli yhdistää käytännössä ulkoilun ilot sekä uusimman teknologian. Pelissä pitää olla vähintään kaksi joukkuetta, joista molemmista joukkueista yksi henkilö jää sisätiloihin komentokeskukseen toimimaan joukkueen muiden jäsenten ohjaajana. Näin ollen minäkin toipilaana pääsin osallistumaan peliin ilman fyysistä rasitusta. Muut joukkueen jäsenet lähtivät ulos merkitylle alueelle etsimään virtuaalilippuja, joiden koordinaatit lähetin heille kännyköihin. Kännykän näytölle tulee ilmansuunta, johon pelaajan tulee lähteä sekä metrimäärä virtuaalilipun ja pelaajan välillä. Jokaisella joukkueen jäsenellä on mukanaan myös kompassi, josta voi katsoa ilmansuunnan minkä taasen kännykkä ilmoittaa. Joukkueen tavoitteena on kerätä mahdollisimman monta lippua, jonka mukaan tulee pisteitä. Lisämaustetta peliin tuovat sattumanvaraisesti alueelle ilmestyvät aarteet sekä toisen joukkueen asettamat ansat.

Tiedostan olevani kilpailuhenkinen ihminen, mutta toki yllätys oli, että oma sykkeeni nousi äärimmäisen nopeasti peruslukemista kahteensataan, kun naputtelin ohjeita lippujen sijainneista ja metelöin itsekseni, kuinka lähellä kukin vuorollaan jo lippuja sekä aarteita oli! Pelattu erä kesti 20 minuuttia, jonka jälkeen kokoonnuimme kaikki komentokeskukseen analysoimaan kuljettuja matkoja, jotka kaikki olivat nähtävissä tietokoneelta. Peliä voi seurata myös myöhemmin omilla tunnuksilla netistä, jos jälkipeleissä jää jotain epäselvyyksiä.

Vastustajan ansoittaminen

Päätimme pelata vielä toisen erän, jotta saamme kunnolla tuntumaa ja muutkin pääsevät koittamaan komentokeskuksella olemista. Lähdin siis myös itse etsimään lippuja, flunssasta huolimatta, toimistopäivään pillifarkuilla ja nahkasaappailla varustautuneena. Ilmoitin päättäväisesti kaikille, että itse etenisin ainoastaan kävellen, jotta kiputilani ei enää pahenisi. Kaikki oli ajatuksen tasolla ihan hyvin, kunnes kännykkääni ilmaantuivat ensimmäiset koordinaatit lipusta. Jokin ilmeisesti naksahti päässäni ja lähdin juoksemaan yksipiikkisillä piikkareillani kohti kännykän ilmoittamaa ilmansuuntaa, kunnes puhelin ilmoitti, että tavoittelemani lippu löytyi. Malttamattomana odotin komentokeskuksesta tulevaa uutta koordinaattia, jotta voisin taas sännätä uudelle virtuaalilipulleni. 20 minuutin juoksemisen jälkeen totesin unohtaneeni flunssani kokonaan. Pelin aikana innostuin kuin pikkulapsi, kun sattumalta osuin aarteen kohtaan ja koitin saada kaksi joukkueeni jäsentä samaan paikkaan. (Aarteen saa ainoastaan silloin, kun kolme joukkueen jäsentä on aarteen kohdalla. Tämä pitää vieläpä tehdä salaa, ettei naapurijoukkue tule nappaamaan aarretta nenän edestä.) Ansaan osuessani taas koin teini-ikäisen angstin, kun koko kännykkä meni hetkeksi pimeäksi, enkä päässyt mukaan peliin.

Lipulla

Tätä suomalaisten kehittelemää peliä voin suositella ihan jokaiselle! Pelissä voi edetä omaan tahtiin ja se vie mukanaan kuin huomaamatta. Peliä voi pelata kerrallaan 10-100 henkilöä. Tämä peli pitää itse kokea!

Hämärtyvän illan syysmelontaa....

Saatiin yhtenä päivänä Miran kanssa kuningasidea lähteä toimistolla vietetyn työpäivän päätteeksi melomaan. Syyssateet olivat nostaneet joessa veden pinnan sopivasti virtaavaksi ja kirpeä syyssää houkutteli lähtemään vesille. Jostain syystä työpäivä venyi hieman odotettua pidemmäksi, joten Korsukylään (melonnan lähtöpaikka) päästyämme ilta alkoi kääntymään jo vahvasti hämärän puolelle ja mieleen pääsi ajatus, kuinka näkyvyys matkan aikana riittäisi. Matkaan kuitenkin lähdettiin ja kanootti tönättiin virran vietäväksi. Alkumatkasta vesi vei hiljalleen mukanaan ja saimme nautiskella raikkaasta syyssäästä ja vielä riittävästä valaistuksesta, joka olikin eduksi, sillä reitin alkupuolella on jonkin verran lumen painosta taittuneita puita, joita pitää väistellä.

Melontaretkellä

Matkan edetessä juteltiin reitin monipuolisesta luonnosta – joen varrelta tulee bongattua hyviä sieni- ja marjapaikkoja. Kesäisin reitillä tulee vastaan vesilintuja poikueineen sekä joen alkupäässä asuvat harmaahaikarat löytävät tiensä joskus myös alemmas joelle. Kerran koko melontamatkan seuranamme lenteli kuningaskalastaja ja päätepysäkillä Jyllinkoskella on keväisin nähty virtavästäräkkejä. Kuitenkin mieleenpainuvimmat kohtaamiset on tehty jokea ylittävän hirven ja häntäänsä läiskäyttävän majavan kanssa. Jostain syystä tällä kertaa eläimet päättivät pysyä pois näköpiiristä – olisiko syy ollut kahdessa kroonisesti kälättävässä naishenkilössä? Henkilökohtaisesti epäilen, että hämäryyden takia emme vain nähneet niitä =)

Matkan edetessä myös aika vierähti ja näkyvyys heikkeni. Onneksi kartturina ollut Mira antoi selkeällä ja kuuluvalla äänellä tasaisin väliajoin ohjeita ”metrin päässä on oksa”, jotta saatoin ohjata kanoottimme siten, että risut osuivat yht'äkkiä, ilman suojausta kasvoille.. Tässä vaiheessa totesimme otsalamppujen olevan oikeastaan ihan kiva keksintö. Ehkä sitten ensi kerralla nekin löytäisivät tiensä mukaan reissuun! Pahemmilta fyysisiltä vaurioilta säästyttiin ja kälätyksen sekaan saatiin hersyvää naurua.

Kuitenkin, pienistä sivuosumista huolimatta, pääsimme perille ja totesimme matkan olleen kaikkiaan loistava, erilainen kokemus! Melonnan ja Jyllinjoen monipuolisuudesta kai kertoo jotain, että niin toista kertaa reittiä melonut kuin jo 20 vuottakin jokea tahkonnut olivat yhtä innoissaan syksyisestä melonnasta!

Lukijoillekin tiedoksi – syksyn melonnoille pääsee vielä mukaan. Pikkujouluristeilyt joella jatkuvat vuoden loppuun saakka, ehkä jopa tammikuulle, riippuen talven tulosta!

Syyselämää Jämin mäellä

Tervetuloa seuraamaan uunituoretta Jämin Matkailukeskuksen blogia! Tavoitteena on tarjota lukijoillemme jutun juuria kiinnostavista aiheista ja tapahtumista. Mielellään otamme vastaan juttuja myös Jämillä vierailleilta kävijöiltämme ja niitä voi lähettää osoitteeseen jaminmatkailu@gmail.com.

Metsän herkkuja

Tänä syksynä luonto on hemmotellut luonnossa liikkujaa runsaudensarvellaan. Metsä on täynnä sieniä ja marjoja. Näistä esimerkkinä mainittakoon suppilovahvero, jota on jo kannettu korikaupalla metsästä kotiin. Lomahotelli Jämin lounaspöydästä nautitaan melkein päivittäin näistä metsän antimista sienisalaattien, -keittojen ja suussasulavien marjaherkkujen muodossa. Korsukylän ruokalista on samoin päivittynyt syysasuunsa ja tarjolla on erilaisia riistaherkkuja sekä lähiseudun kalastajien saaliista loihdittuja kalaruokia. Allekirjoittanut suosittelee lämpimästi kokeilemaan paikallisia savumuikkuja. Isänpäiväsunnuntaina 13.11. Korsukylässä on nk. kaikille avoin päivä, jonne voi ennakkovarauksella tuoda isän ruokailemaan. Luvassa on Kanootinkaatajan ”Kasviskori” -menu, joka valmistetaan lihaa säästämättä. Korsun isänpäivämenu löytyy www.jamille.fi sivuilta.

Kuvaa ja tunnelmaa Korsukylästä

Viime viikolla Jämin maastoissa kisattiin vetokoirien sulanmaan kärryajon Suomen mestaruudesta. Kilpailijoita kisoissa oli yli 100 ja vauhtia sekä haukkua riitti joka lähtöön. Tulevana viikonloppuna Jämillä kilpaillaan Mini Rogaining suunnistusvaelluksessa ja porukkaa odotetaan paikalle runsain mitoin tähänkin tapahtumaan. Marraskuussa käynnistellään pikkujoulukausi Jämi Areenassa. Lauantaina 26.11. pikkujouluissa syödään ja juodaan hyvin sekä laitetaan jalalla koreasti Mantsuria-yhtyeen tahtiin. Myös karaoken ystävien on mahdollista saada äänensä kuuluviin pikkujouluissa, kun Nissen Karaoke laulattaa pikkujouluväkeä väliajalla. La 26.11. pikkujoulujen ohjelma löytyy myös www.jamille.fi sivuilta. Maanantaina 5.12. Jämillä vietetään UNICEF-päivää ja illalla Jämi Areenassa järjestetään juhlagaala. Juhlagaalan pääesiintyjänä on Anne Mattila & Mistral. Kaiken kaikkiaan siis mukava loppuvuosi tulossa!