Saatiin yhtenä päivänä Miran kanssa kuningasidea lähteä toimistolla vietetyn työpäivän päätteeksi melomaan. Syyssateet olivat nostaneet joessa veden pinnan sopivasti virtaavaksi ja kirpeä syyssää houkutteli lähtemään vesille. Jostain syystä työpäivä venyi hieman odotettua pidemmäksi, joten Korsukylään (melonnan lähtöpaikka) päästyämme ilta alkoi kääntymään jo vahvasti hämärän puolelle ja mieleen pääsi ajatus, kuinka näkyvyys matkan aikana riittäisi. Matkaan kuitenkin lähdettiin ja kanootti tönättiin virran vietäväksi. Alkumatkasta vesi vei hiljalleen mukanaan ja saimme nautiskella raikkaasta syyssäästä ja vielä riittävästä valaistuksesta, joka olikin eduksi, sillä reitin alkupuolella on jonkin verran lumen painosta taittuneita puita, joita pitää väistellä.
 |
| Melontaretkellä |
Matkan edetessä juteltiin reitin monipuolisesta luonnosta – joen varrelta tulee bongattua hyviä sieni- ja marjapaikkoja. Kesäisin reitillä tulee vastaan vesilintuja poikueineen sekä joen alkupäässä asuvat harmaahaikarat löytävät tiensä joskus myös alemmas joelle. Kerran koko melontamatkan seuranamme lenteli kuningaskalastaja ja päätepysäkillä Jyllinkoskella on keväisin nähty virtavästäräkkejä. Kuitenkin mieleenpainuvimmat kohtaamiset on tehty jokea ylittävän hirven ja häntäänsä läiskäyttävän majavan kanssa. Jostain syystä tällä kertaa eläimet päättivät pysyä pois näköpiiristä – olisiko syy ollut kahdessa kroonisesti kälättävässä naishenkilössä? Henkilökohtaisesti epäilen, että hämäryyden takia emme vain nähneet niitä =)
Matkan edetessä myös aika vierähti ja näkyvyys heikkeni. Onneksi kartturina ollut Mira antoi selkeällä ja kuuluvalla äänellä tasaisin väliajoin ohjeita ”metrin päässä on oksa”, jotta saatoin ohjata kanoottimme siten, että risut osuivat yht'äkkiä, ilman suojausta kasvoille.. Tässä vaiheessa totesimme otsalamppujen olevan oikeastaan ihan kiva keksintö. Ehkä sitten ensi kerralla nekin löytäisivät tiensä mukaan reissuun! Pahemmilta fyysisiltä vaurioilta säästyttiin ja kälätyksen sekaan saatiin hersyvää naurua.
Kuitenkin, pienistä sivuosumista huolimatta, pääsimme perille ja totesimme matkan olleen kaikkiaan loistava, erilainen kokemus! Melonnan ja Jyllinjoen monipuolisuudesta kai kertoo jotain, että niin toista kertaa reittiä melonut kuin jo 20 vuottakin jokea tahkonnut olivat yhtä innoissaan syksyisestä melonnasta!
Lukijoillekin tiedoksi – syksyn melonnoille pääsee vielä mukaan. Pikkujouluristeilyt joella jatkuvat vuoden loppuun saakka, ehkä jopa tammikuulle, riippuen talven tulosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti